Soiteltiin illalla äidin kanssa ja äiti kerto että isomummo on nyt kuollut.
Mä en pystynyt sanomaan muutakun että ei, ei tää oo mahdollista.
Isomummo oli jo vuodeosastolla. Huonossa kunnossa.
Nyt tiedän, että isomummon on parempi näin. Olla tähtenä taivaalla, katsella mua pilven päältä, päästä isovaarin ja lapsiensa luo.
Viimeinen kerta, kun kävin terveyskeskuksen vuodeosastolla katsomassa oli 3.6, eli hänen syntymäpäivänä. Mummo täytti 94.
Kiitän itteäni siitä, että viimeset sanat mummon ollessa elossa oli, että mummo mä rakastan sua.
Sua ikuisesti tuun mä aina kaipaan,
taivaan kirkkaat tähdet susta aina muistuttaa..
