Kaikenkarvaiset hiukseni

Juu elikkä muutosta on nyt joulunjälkeen tapahtunut mun hiuksissa aika paljon !
Ehkäpä kuvat selittää asian paremmin kuin minä itse.

Elikkä tota joo. Mulla oli tavalliset ruskeat hiukset, ja Turkissa leikkasin sivusiilin.

Sitten isosiskoni auttoi mua ja hiuksilleni tapahtui KABUM värinpoisto

Tuosta kuvasta voi päätellä lempivärini, ja kun kyse oli mun hiuksista, tapahtui tämmönen! Värjätty jollain shokkivärillä, aika kivat on! Harmi vaan kun on jo haalistunu noista ku mitä ne oli sillon, kun oltiin ne justiisa värjätty.

Mitäpäs tykkäilette? Ainiin plus otin tossa jokunen viikko sitten huulikorun takaisin tuohon keskelle noin :)

Oisko seuraavia postaus ehotuksia? :-) Mä oon kovasti yrittänyt pohtia että mikä teitä lukijoita oikeen kiinnostais! Otin eilen uuden tatuoinnin, niin oisko tatuointipostauksessa mitään järkeä? Heittäkää kommenttia ja mielipidettä ! HYVÄÄ HIIHTOLOMAAAA !!!! muistakaa suksia.

Äiti - maailman kaunein sana ♥

siinä minä aika pienenä, ja äiti nuorena

Piirsin kuvan. Siihen silmät,

jotka nauravat

ja suun joka hymyilee. 

Piirsin korvat, jotka jaksavat kuunnella.
ja sydämen joka välittää.Piirsin ihmisen, joka on minulle tärkeä.
Piirsin sinut,
äiti.

mun äiti on ihan paras. mun äiti ymmärtää, vaikka höpöttelisin jos jonkinlaisia teinihöpötyksiä. mun äiti tukee mua pienimmistä asioista isompiin. mieleenpainuvin asia on se, kun olin sairaalassa viimekesänä ja mä itkin ja huusin että muhun sattuu, ja äiti piti mun kädestä, silitteli mua ja rauhotteli mua.

mun äiti on vähän hölmö, ja autan sitä esim. facebookin käytössä. se ei oo kauheen tärkee auttamisen aihe, mut se on tärkeä asia, että äiti on kasvattanu mut hyvin ja mä arvostan sitä. kaikilla ei välttämättä ees oo äitiä. pohdinkin tässä jokunen aika sitten, kun kävin hautausmaalla ystäväni kanssa, että jos mun äiti kuolisi (okei näin ei sais aatella ees!!) niin mitä mä tekisin? mä olisin ihan hukassa ilman äitiä.

mun äiti tykkää vihellellä, olla Turkissa, juoda kahvia, tehdä sen helmikorujuttuja ja mulle villasukkia ;-) mun äiti tykkää kun värjään sen hiuksia, vaikka ne meniskin pieleen.
mun äiti sai mut viimeks noin viikko sitten itkemään, kun se laitto naamakirjassa viestiä, että "olisitpa sä täällä", ja äiti siis on Turkissa tälläkin hetkellä. välillä mua oikeen ketuttaa ja itkettää, kun äiti on siellä. mäkin tahtoisin olla siellä, koska se on mulle koti, mutta enemmän mä tahtoisin olla äitin kanssa. kyllä mulla on ikävä äitiä. mä tarviin äitiä, vaikka oonkin jo aika isotyttö, mutta silti pikkutyttö isossa maailmassa. 

suomennos: rakas äitini

Äiti ei sulje koskaan ovea
niin ettei sitä lapsi voisi avata.
Eikä hän koskaan sulje sydäntään
niin etteikö siellä lapselle olisi tilaa.

ihan viimeseksi mä tahdon vaan sanoa, että pyydän anteeksi niitä sanoja, jotka suutuspäissäni olen lipsauttanut. oot auttanu ja tukenu mua enemmän kun kukaan muu olis ikinä voinut. äiti, sä seisoit mun vierellä, kun mulla oli vaikeeta ja paha olla. sä tuit ja lohdutit mua. mä toivon, että jos mä joskus saan lapsia, niistä tulis yhtä huipputyyppejä, ihan kun susta. vaikka musta joskus tuntuis siltä, että kaikki romahtaa, ja mulla ei ole mitään, niin mulla on sut. ja sua ei korvaa kukaan tai mikään. ikinä. äiti mä rakastan sua enemmän kun mitään. "äidin rakkaus on suurin", ja mä olen sen jo tässä parin vuoden aikana huomannut, että niin se on.

Mutta mitä teen, kun tuntuu että hajoan?

Muutama vuosi sitten oli tyttö, jolla oli aina paha olla. Tytöstä tuntui, että vaikka hän kuinka huutaisi niin kukaan ei kuulisi. Ja vaikka kuulisi, ei kiinnostaisi. Tyttöä pelotti ja ahdisti jo pelkkä ajatus puhua jonkun kanssa pahasta olostaan. Tyttö itki aina kotona myöhään illalla, ettei kukaan kuulisi hänen itkevän. Mitä tyttö oikein pelkäsi?

Tytöllä oli kädet täynnä arpia, täynnä tuskaa. Tyttö käytti aina pitkiä paitoja, ettei kukaan huomaisi. Tyttö pelkäsi kuollakseen.

Tytön päiväkirjassa luki: "Olen merkityksetön. Olen turha. Kukaan ei edes rakasta minua. Yksi arpi lisää, tuska vähenee." Oliko se totta? Eikö tyttö merkinnyt kenellekkään mitään, eikö kukaan rakastanut häntä? Vähenikö tuska viiltelyllä? En usko. Tyttö tapasi Herra Alkoholin, eikä tämä Herra tuonut tytölle kuin ongelmia. Ehkä tyttö oli jo niin pohjalla, ettei tiennyt mihin turvautua. Tyttö alkoi puhumaan itsestään ja pahasta olostaan, muttei siitä tuntunut olevan apua. Tyttö jatkoi kuitenkin puhumista, itkua sekä arvet lisääntyivät. Tyttö oli jo niin pohjalla, kun päiväkirjassakin luki jo "Pitäkää huolta toisistanne, mä katselen teitä pilvien päältä ja rakastan teitä aina. Mä en kestäny enää"

Tyttö harkitsi asiaa vielä, ennenkuin toteuttaisi sen. Tyttö alkoi huomata, että tytön perhe rakastaa häntä. Jotenkin se tuntui vähältä, mutta parin päivän pohdinnan jälkeen huomasi, että hän rakastaa perhettään yli kaiken, eikä haluisi heille surua ja pahaa oloa. Tyttö pääsisi kuitenkin pahasta olosta yli, vielä joskus. Tyttö kävi edelleen puhumassa pahasta olostaan, ja pikkuhiljaa olo helpotti, ja Herra Alkoholi ja masennuskin jäivät. Tytöllä on vieläkin välillä vähän paha olla. Se tyttö olen minä.

Päiväkirjasta vielä yksi lainaus: "Mä en tekis mitään ilman teitä. Mä kiitän teitä loppuelämäni, että avasin silmät ja tajusin että musta välitetään. Kiitos. Rakastan teitä"

Kiitos ja kuittaus! Tänään kaverin kanssa saunomaan, ja huomenna kaverin 17v syntttäripileet :-) Mitä meinasitte viikonloppuna? :)

Smile, because life is beautiful

Puolet elämän ilosta
on löydettävissä pikkuasioista,
ohimennen siepatuista.

- O.S. Marden

Tuli semmonen olo, että vaikka välillä kuinka kiukuttaa, ja tekis mieli paiskoa asioita pitkin taloa, niin aina mieleen tulee ne hyvät ja kivat asiat,  mitä mulla on. 

Se on mulle tärkeintä, mitä mulla on.

Mä rakastan mun kissoja, niitä pieniä karvasia löllyköitä. Mä rakastan kun ne nukkuu mun vieressä. Mä rakastan pitää niistä huolta, helliä ja pusutella.

Mä rakastan valokuvia. Mä rakastan palata niihin hetkiin, jotka oon joskus elänyt. Mä rakastan muistella, millasta on ollut, ja millasten ihmisten kanssa oon aikaani viettänyt.

Mä rakastan mun perhettä. Mun perheeseen kuuluu äiti, isosisko ja kaksi isoveljeä. Ne on mulle rakkainta koko maailmassa. En ois mitään ilman teitä, tiiättehän te sen? Ootte ollu ilosia mun kanssa, ja nostanut mut ylös kun oon pohjalla. 

Mä rakastan kirjottamista. Se on mun pakokeino purkaa mun ajatukset, jos ei niitä sanoiksi suusta saa ulos. Ei oo varmaan mitään helpottavampaa tunnetta, kun kirjottaa ja purkaa jokaikisen ajatuksen mikä häirittee. Mut rajasa kaikella, ei kaikkea voi itsellään pitää, joskus on pakko puhua jos on isompiki ongelma.

Mä rakastan mun ystäviä. Mä rakastan nauraa, halata, huutaa vaikka onnea kun oon niiden kanssa. Mulla ei oo montaan ystävää, mutta ne on mulle arvokasta. Ja oon onnellinen siitä, että mulla semmosia kultakimpaleita on. 

Mä rakastan elämää.