sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Vaari, ikävä on kova.

Katselethan minua pilven reunalta? Pidäthän huolen, että enkeli kulkee vierelläni? Onhan sinun hyvä olla siellä? Meitä ei erota kuolema, rakkaus ja kauniit muistot jäi.
Kävin tänään vaarin haudalla ja tuli taas mieleen kun olin pikku-Anna ja kun leikit kanssani ja seurailin vajassa kun teit kaikkia juttujasi. Olit aina hellä ja syli, johon kiipesin. Välillä et tykännyt, kun leikin ja mekastin yläkerrassa. Mutta rakastit minua silti, ja minä sinua. Rakastan edelleen.


Aina kun tuntee ikävää tietää,
että omisti jotain tärkeää.

Isänpäivänä kävin viimeksi vaarin haudalla. Mietin sen jälkeen, että aina kun lähti mummolasta, olisiko pitänyt kertoa kuinka paljon heistä välitti. Tuntu tosi pahalta tälleen jälkeenpäin kun tuommosia juttuja mietti. Mutta kyllä vaari sen tiesi, vaikken sitä aina sanonutkaan.

Nuku rauhassa uniasi, vaari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti