Muistan aina kun oltiin Helsingissä mummolla ja vaarilla. Aina syötiin puuroa ja juotiin punasta maitoa. Aina puuroon laitettiin oikeaa voita, ja pyydettiin siskon kanssa aina kertomaan meille tarinan. Aina sinä tarinan kerroit. Muistan kun isovaari kuoli, ja sinä jäit. Olet aina ollut sinnikäs. Sinulla on iso ja vahva sydän. Jalkasi ei kuitenkaan jaksa enää kantaa.
Toivon, että vaikkei jalkasi kannakkaan enään, jaksaisit kuitenkin olla vielä täällä kanssamme. Olet jo vanha, mutta rakas. En halua, että lähdet pois täältä. Vaikka sinulla on huono olla, kun et voi enää liikkua sitä pientäkään matkaa, mihin pystyit vielä hetki sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti